keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jack Kerouac: On the Road


Jack Kerouac: On the Road (Penguin Books 2011)
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1957
Sivumäärä: 280
-

Jack Kerouac on 1950-luvulla tunnetuksi tulleen beat-sukupolven näkyvimpiä hahmoja. Beat-sukupolvi oli Yhdysvalloissa syntynyt taiteellinen liike, jolle oli tyypillistä materialismin ja vallalla olevien arvojen vastustaminen, huumekokeilut, seksuaalinen vapautuneisuus ja kiinnostus uskontoon. Kerouacin ohella sen tunnetuimpia edustajia ovat runoilija Allen Gingsberg ja kirjailija William S. Burroughs. On the Road on yksi keskeisimpiä beat-liikkettä määritteleviä teoksia. Se on vahvasti omaelämäkerrallinen kertomus Kerouacin matkoista ympäri Yhdysvaltoja ystävänsä Neil Cassadyn kanssa 1940-luvun lopulla. Teos on julkaistu myös Markku Lahtelan suomennoksena nimellä Matkalla.

Kerouac kirjoitti On the Roadin ensimmäisen version kolme viikkoa kestäneen intensiivisen kirjoitussession aikana. Käsikirjoitus oli lyöty kirjoituskoneella lähes neljäkymmentä metriä pitkälle paperirullalle yhtenäisenä jatkuvana tekstinä ilman kappalevälejä. Työskentelymetodillaan Kerouac pyrki tauottomaan ja spontaaniin kirjoitustyyliin. Ennen julkaisua On the Road toimitettiin helpommin luettavaan asuun ja siinä esiintyvien todellisten henkilöiden nimet korvattiin pseudonyymeillä. Teoksen vähemmän toimitettu painos The Original Scroll julkaistiin vuonna 2007.



On the Road yllätti minut täysin. Olin odottanut kirjalta sekavia kuvauksia huumeiden ja päihteiden täyteisistä päivistä; lukemattomia tarinoita ihmisen kurjuudesta ja hulluudesta. On the Road on kuitenkin jotain aivan muuta. Romaanin kertoja, Kerouacin alter-ego, Sal Paradise kuvailee kohtaamiaan ihmisiä ja kaupunkeja vilpittömällä ihmetyksellä. Hän ei näe ensimmäisenä köyhyyttä ja kurjuutta vaan elämää; upeita ja kiehtovia ihmisiä, jotka elävät hetkessä ja löytävät siitä ikuisuuden. Kerouacin kirjoitustyyli näkyy kerronnassa upeana maanisena rytminä, jossa sanat vyöryvät ja ryöppyvät yhtenä kiihkeänä vuodatuksena. Tunnelma ja läsnäolo ei ole koskaan ollut missään lukemassani yhtä vahva.

– – because the only people for me are the mad ones, the ones who are mad to live, mad to talk, mad to be saved, desirous of everything at the same time, the ones who never yawn or say a commonplace thing, but burn, burn, burn like fabulous yellow roman candles exploding like spiders across the stars – –

On the Roadin alku tuo mieleen Ernest Hemingwayn romaanin Ja aurinko nousee. Molemmissa romaaneissa aloitus yllättää epätavanomaisuudellaan, sillä minäkertoja ei esittele lukijalle itseään vaan ystävänsä, jolla osoittautuu olevan erityinen merkitys romaanin tapahtumien kannalta. Samankaltaisuus Hemingwayn romaanin kanssa ei ole täysin tuulesta temmattu muutenkaan, sillä ovathan molemmat teoksen aikansa sukupolviromaaneja, kummassakin kolutaan maailmaa matkustamalla ja henkilöhahmoilla on kyltymätön kokemusten nälkä. Hemingwayn ja Kerouacin henkilöhahmoja yhdistää myös tietynlainen sivullisuus yhteiskunnasta, kykenemättömyys asettua aloilleen ja löytää paikkansa yhteiskunnan oravanpyörästä.

I wished Dean and Carlo were there – then I realized they'd be out of place and unhappy. They were like the man with the dungeon stone and the gloom, rising from the underground, the sordid hipsters of America, a new beat generation that I was slowly joining. 

On the Road alkaa siis kuvauksella Dean Moriartysta (oikeassa elämässä Neal Cassady), käytökseltään maanisesta huijarista, joka kuitenkin vetää ihmisiä puoleensa rennolla elämänasenteellaan. Dean ja Sal tutustuvat toisiinsa New Yorkissa, josta alkavat heidän lukuisat road trippinsä Denveriin, Yhdysvaltojen länsirannikolle, New Orleansiin ja lopulta Meksikoon. On the Road on pikemminkin tarina Deanista kuin Salista. Sal ei olekaan romaanissa tapahtumien varsinainen kokija vaan ulkopuolinen tarkkailija, joka toimii ympärillä olevien tapahtumien ja tunnelmien välittäjänä. Salin ja Deanin kohtaamista lukuisista muista henkilöhahmoista ja näiden elämänkohtaloista rakentuu Kerouacin romaanin kiehtovin ja koskettavin aines. Kerouacin tunnetusta lähipiiristä teoksessa esiintyvät esimerkiksi Allen Gingsberg taiteilijasieluisena Carlo Marxina sekä William S. Burroughs hulluna vanhana narkkarina, Old Bull Leenä.

It was always mañana. For the next week that was all I heard – mañana, a lovely word and one that propably means heaven.

Sal ja hänen ystävänsä edustavat nuorta sukupolvea, jolle Yhdysvaltojen porvarillisen sovinnainen ja turvattu, materialismin hallitsema elämäntapa merkitsee emotionaalista tyhjyyttä ja lamaannusta. Matkustaminen on heille heittäytymistä juurettomaan ja arvaamattomaan elämään, jossa tärkeää ei ole itse määränpää vaan jokainen hetki matkan päällä. Mihin tahansa Sal tai Dean asettuvat, heidät valtaa pian levottomuus ja kokemusten nälkä, halu palata elämään, jossa vain nykyisyydellä on merkitystä, sillä huomisesta ei ole vielä tietoa. Heidän elämänasenteensa ytimenä on sokea luottamus elämään ja kohtaloon: Elämä kantaa, jos on kantaakseen. ”God exists without qualms. As we roll along this way I am positive beyond doubt that everything will be taken care of for us”, Dean sanoo Salille heidän ajaessaan keskellä talvista yötä kohti Virginiaa.

Varsinkin Salin kohdalla korostuu myös kapina omaa hyväosaisuutta kohtaan. Salia tai tätiään ei kuvata romaanissa erityisen varakkaiksi, mutta Sal ei myöskään elä yhteiskunnan marginaalissa kuten monet hänen matkallaan kohtaamansa ihmiset. Salin kerrotaan suorittavan opintoja collegessa, ja hän viettää romaanissa joulua sukulaistensa luona, jotka vaikuttavat perinteiseltä Yhdysvaltain keskiluokkaiselta lähiöperheeltä. Salin täti myös lähettää Salille usein lisää rahaa kesken tämän matkojen. Sal on itse usein rahaton, mutta hyvästä suvusta tulevana valkoisena miehenä hänellä on selkeästi myös hyvät mahdollisuudet pärjätä elämässä. Sal ihailee kuitenkin usein köyhää ja vähäosaista elämäntapaa, jossa elämä kulkee eteenpäin päivä, ateria ja alkoholiannos kerrallaan. Sal ja Dean kaivautuvat yhteiskunnan marginaaliin ja iloittelevat sen tarjoamalla vapauden tunteella. Kun elämää määrittää köyhyys ja selviytyminen, varastamisesta ja rikollisuudesta tulee välttämättömyys. Salin ja hänen matkakumppaniensa varastelun oikeutukseksi muodostuu Yhdysvaltojen porvarillista ja kapitalistista järjestelmää pilkkaava lausahdus: ”You know what president Truman said. We must cut down on the cost of living.”

On the Road on itsetietoinen romaani oman aikansa nuoresta sukupolvesta ja sen elämänasenteesta. Se on kiihkeä ja koskettava ajankuva, joka ei sorru yhteiskunnan epäkohtien saarnaamiseen tai sen runtelemien ihmisten surkutteluun. Pelkäsin, että se oksentaa kaiken inhimillisen kurjuuden lukijansa päälle, mutta sen sijaan se osoittautui ylistyksesi inhimillisen kurjuuden kauneudelle; elämälle, joka eletään täysillä vain kärsimyksen kautta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti on aina iso ilo.